Taidehistoria - Kubismi

 

Kubismi on 1900-luvun alussa syntynyt maalaus- ja veistotaiteen tyylisuunta, joka keskittyy pääsääntöisesti yksinkertaisiin geometrisiin muotoihin. Nimi kubismi viittaa kuutiota tarkoittavaan sanaan "cube", jota kriitikko Georges Vauxcelles käytti Georges Braquen teoksista vuonna 1908.

Suuntauksen alulle panijoita olivat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubismi pyrki uudenlaiseen tapaan kuvata todellisuutta. Siinä hylättiin yhden pakopisteen kautta esitetty perspektiivinen kuvatila ja kohde kuvattiin monelta suunnalta samanaikaisesti. Tätä tilankuvaamisen tapaa kutsutaan simultaaniperspektiiviksi (simultaani = samanaikainen, perspektiivi = näkökulma).


Esimerkki simultaaniperspektiivistä. Kasvot on kuvattu sivusta, silmät on kuvattu edestä, suu on kuvattu edestä, hiukset osittain ylhäältä, helmet ylhäältä ja sivusta... Näin yksi näkökulma voidaan rikkoa ja samassa kuvassa voi olla yhtäaikaa monta eri näkökulmaa!

Aiheina kubisteilla olivat usein maisemat, muotokuvat ja asetelmat. Kubistit pelkistivät aiheensa muodot kuutioiksi, kartioiksi, lieriöiksi ja palloiksi. Kuvan peruselementit piste, viiva ja pinta olivat selkeästi läsnä. Tilarakenne purettiin tasopinnoiksi. Enää ei haluttu esittää mahdollisimman vakuuttavaa kuvaa todellisuudesta, vaan tärkeämmäksi nousi itse kohteen kuvaaminen useasta eri näkökulmasta samanaikaisesti.

Kubistit kehittivät myös kollaasitekniikan, jossa sanomalehdistä, kankaista, väripapereista ja tapeteista leikattiin ja liimattiin osia maalaukseen.

Kubistit myös ihailivat lasten tapaa piirtää. Picasso on sanonut: "Minulta meni 30 vuotta oppia piirtämään kuten lapset". Lasten piirtämät ja toistamat skeemat kiehtoivat kubisteja, joille todellisuuden orjallinen jäljentäminen ei tuonut enää taiteellista arvoa teoksille. (ks. postaus "Lapsen kuvallinen kehitys")

Kubistit olivat oman aikansa taidemaailman radikaaleja uudistajia. Kubismi onkin yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista taidesuuntauksista.

Pablo Picasso "Asetelma hillolla ja lasilla" 1914-15

Georges Braque "Mies kitaran kanssa" 1914

Pablo Picasso "Avignonin naiset" 1907

Pablo Picasso "Guernica" 1937

Georges Braque "Viulu ja kynttilänjalka" 1910

Lapsen kuvallinen kehitys

Toisella kuvistunnilla tutustuimme lapsen kuvalliseen kehitykseen Viktor Lowenfeldin teorian kautta. Tunnilla teimme seuraavat muistiinpanot:

Lapsen kuvallinen kehitys
Miten me opimme piirtämään?

1. "Jäljen ilo"
0-3-vuotiaat
Tässä vaiheessa lapset rakastavat tehdä "sotkuja"
Piirrokset eivät esitä mitään. Riittää että saa tehtyä jäljen paperille
Tämän ikäiset lapsen piirtävät kaikkialle: paperille, lattiaan, seinään...

2. "Skeemat eli kaavat"
4-8-vuotiaat
Lapset ryhtyvät piirtämään tiettyjen kaavojen mukaan
Ihminen, talo, puu, maaviiva, aurinko nurkassa...
Lapset kertovat kuvilla tarinoita! 

3. "Realismiin pyrkiminen"
9-16-vuotiaat
Nuoret piirtävät evenevissä määrin realistisia kuvia
Kuvista halutaan "oikean näköisiä"
Tässä vaiheessa piirtäminen jää useimmilta, koska havainnosta piirtäminen on vaikeaa ja vaatii harjoitusta

4. "Oma taiteilijuus"
16-vuotiaasta ylöspäin
Jos haluaa, voi tämänikäisenä ryhtyä etsimään omaa tyyliään
Jokaisella on nk."oma käsiala"

Viktor Lowenfeldin teoriaan voi tutustua kirjasta:
Lowenfeld, Viktor 1947. Creative and mental growth.

Nettisvu, josta löytyy hyvä tiivistys Lowenfeldin teoriasta:
http://www.learningdesign.com/Portfolio/DrawDev/kiddrawing.html#anchor2468272