Värioppi

Tämänkertaisena aiheena kuviksessa oli värioppi.

Mikä on väri? Väri on fysikaalinen, aistimuksellinen, psykologinen ja kulttuurinen ilmiö. Värin määrittely tyhjentävästi on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Väri on kiehtonut sekä tiedemiehiä, että taiteilijoita. Isaac Newton osoitti jo 1600-luvulla, että valkoisen valon voi prisman avulla hajottaa spektriksi eli värikirjoksi.

Väri syntyy valosta. Ellei ole valoa, ei ole myöskään värejä. Väri, kuten valokin on sähkömagneettista säteilyä. Näkyvän valon aallonpituus on n. 630 - 440 nm. Näiden aallonpituuksien jälkeen tulee infrapuna ja ultraviolettisäteilyä.

Värillä on kolme ominaisuutta: sävy, kylläisyys ja valööri. Sävy on värin paikka spektrissä. Kylläisyys on värin voima, puhtaus ja pigmenttipitoisuus. Valööri on värin tummuusaste. Kuvankäsittelyohjelmissa saa hyvän kokonaiskuvan värin ominaisuuksista, kun kokeilee säätimiä: hue, saturation ja value.

Värejä voidaan yhdistää kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä on additiivinen yhdistäminen. Additiivinen eli kokoava värien yhdistely tapahtuu aina värivalojen avulla. Yhdistelyn tulos on aina osatekijöitään vaaleampi. Additiiviset päävärit ovat punainen, vihreä ja sininen. Niiden kaikkien yhdistämisestä syntyy valkoista valoa. Esimerkiksi tietokoneiden näytöissä, televisiossa ja kännyköiden näytöissä käytössä oleva RGB-värijärjestelmä (sanoista red, green ja blue)käyttää additiivista sekoittumista.

Subtraktiivinen sekoittuminen tapahtuu maaliaineilla. Väriaineiden sekoitus on subtraktiivista eli suodattavaa. Sekoituksen tulos on osatekijöitään tummempi. Pääväreinä ovat punainen, sininen ja keltainen ja niiden yhdistelmästä syntyy musta. Käytännössä on todettu, että päävärejä yhdistämällä ei synny puhdasta mustaa, vaan jokin ruskea-harmaa-sävy. Tulostimet käyttävät CMYK-värijärjestelmää, joka perustuu subtraktiiviseen sekoittumiseen. CMYK tulee sanoista Cyan, Magenta, Yellow ja Key, jossa Key on musta väri.

Optinen sekoittuminen tarkoittaa, etteivät värit oikeasti sekoitu, vaan ne ainoastaan näyttävät sekoittuvan. Tästä esimerkkinä pointillistinen maalaustapa. Katso esimerkkejä:
http://www.huevaluechroma.com/pics/4-9.png
http://fc08.deviantart.net/fs70/f/2012/307/5/d/color_illusion_pointillism__flowers_by_loversarelunatics-d5jvwrf.png

Seuraavaksi tutustuimme lähemmin väriaineiden sekoittamiseen. Kävimme läpi subtraktiivisen sekoittumisen päävärit, välivärit ja vastavärit.

Tämän jälkeen mietimme miten sekoitetaan puhtain pääväri ja puhtain väliväri. Maalasimme väriympyrän.

Väriympyrä

Väriympyrän jälkeen tutkimme kahta käsitettä: taittaminen ja murtaminen. Nämä kaksi on hyvä muistaa erottaa toisistaan!

Väriopista kiinnostuneille suosittelen lukemaan KUVATAIDE - Visuaalisen kulttuurin käsikirjasta (1999) sivut 177-185.

Jos haluaa viedä tietämystään pidemmälle, voi tutustua Harald Arnkilin kirjaan Värit havaintojen maailmassa (2007).

Erinomaista lisätetoa väreistä löytyy myös kuvataiteilija Päivi Hintsasen ylläpitämältä sivustolta Coloria.net.
http://www.coloria.net/index.htm

Jos haluaa testata omaa värinäköään, loistava testi siihen löytyy täältä!
http://www.apartmenttherapy.com/how-well-do-you-see-color-173018

Valööri ja varjostaminen

Valööri on värin tummuusarvo. Se siis kertoo kuinka tumma tai vaalea joku sävy on. Valööreistä puhuttaessa on hyvä tiedostaa välineen mahdollisuudet: toisin sanoen, kuinka tummaa saa lyijykynästä tai hiilestä tai grafiittikynästä. Väline muodostaa reunaehdot piirustuksen valööreille. Tarkkaile siis lyijykynänä kovuusmerkintöjä! Mitä enemmän B:tä, sitä pehmeämpi kynä ja sitä tummempi on maximi valööri.

Valööriopetusta

Varjostamisessa on kyse valon ja varjojen suhteesta. Keskeisiä termejä ovat "kohteen varjo" ja "heittovarjo". Kohteen varjo syntyy aina kun kohteeseen tulee joku valo. Valo ja varjo ovat piirtämisessä erottamaton pari. Heittovarjo syntyy kun kohde on jossain tilassa ja "heittää" varjon valon vastakkaiselle puolelle.

Varjostaminen

Heittovarjo (ja mikseivät muutkin varjot) muuttuvat aina valon mukaan. Jos valo on kovaa ja tulee voimakkaasti yhdestä suunnasta, heittovarjon reunat ovat terävät. Jos valo on pehmeää ja epämääräistä, heittovarjokin on epämääräinen ja pehmeä.

Varjojen perusteella katsoja pystyy kuvasta päättelemään missä ja millainen valo kohteeseen osuu. Piirtäjä pystyy päättelemään kohteen varjot, jos hän tietää millainen valo tilassa on. Valot ja varjot ovat keskeinen osa havainnosta piirtämistä!

Lopuksi muutama linkki asiasta enemmän kiinnostuneille:
http://peda.net/veraja/kulkuri/kulkurikoulu/kurssit/kuvataide/kolm/tila?m=viewpresentation&m_id=2562926&p_id=3476&print=1
http://sarjakuvaseura.fi/akatemia/framet.html?/akatemia/kerros2/luokka2c/varjheit.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piirt%C3%A4minen

Tehtävä 3 - Omakuva/Muotokuva

Kolmantena tehtävänä on piirtää A3-paperille lyijykynällä ja hiilellä joko:

a) Omakuva (peili)
b) Muotokuva kaverista (vuorotellen mallina)
c) Muotokuva julkkiksesta (tulosta kuva julkisuuden henkilöstä ja piirrä sen avulla)

Kiinnitä paperi alustaan kaikilta sivuilta. Piirrä lyijykynällä kasvokaavio himmeästi paperille. Jatka piirustusta hiilellä. Muista kiinnittää työsi fiksatiivilla!

Maalaa lopuksi tausta lempivärilläsi.

Arviointiperusteet: kasvojen oikeat mittasuhteet, näköisyys, valot ja varjot, värien käyttö ja omaperäisyys

Kasvojen mittasuhteet

Kolmannella kuvistunnilla käsittelimme kasvojen mittasuhteita. Piirsimme kuvisvihkoon kasvokaavion, josta käy ilmi silmien, nenän, suun ja korvien paikat kasvoissa.

Kasvokaavio

Tärkeitä huomioita:
- Silmät ovat aina keskellä päätä
- Silmien väliin mahtuu yksi silmä
- Nenä sijaitsee kasvojen alaosan keskiviivan yläpuolella
- Suu sijaitsee kasvojen alaosan keskiviivan alapuolella.
- Suun leveyden voi määrittää vetämällä silmien keskeltä suorat viivat alas. Ne osuvat suupieliin.
- Korvat ovat 1/4 kasvojen pituudesta ja alkavat silmän korkeudelta (silmälasit!)

- Hiukset hämäävät!
- Älä piirrä huulia liian vahvasti
- Nenä ei ole viiva, vaan ennen kaikkea sieraimet (tummin kohta) ja nenän pielet

Tehtävä 2 - Silmän piirtäminen ja doodlaus

Tarvittavat välineet: A4-paperi, lyijykynä, tussi, mustekynä, värikynät

Piirrä A4-paperille mahdollisimman vakuuttava kuva silmästä. Ota mallia valokuvasta! Doodlaa silmälle tausta.

"Doodlaus"
Doodlaamiselle ei oikein ole olemassa hyvää suomennosta, lähimmäksi pääsee "piirustelu". Googlaamalla "doodling" tai "doodle art" löydät erinomaisia esimerkkejä doodlaamisesta!

Doodlessa toistetaan jotain pientä elementtiä (viivaa, ympyrää, neliötä, kolmiota, kaarta...) niin kauan että se alkaa näyttää vakuuttavalta. Doodlen ei ole tarkoitus esittää mitään, se on varsin aivotonta piirtämistä. Jotkut sanovat että doodlaaminen on meditatiivista, eikä sitä tehdessä tarvitse ajatella mitään.

Jos olet joskus puhunut pitkiä puheluita puhelimessa ja piirrellyt samalla jotain paperinpalalle tai lehden kulmaan, olet doodlannut! Jos pitkän luennon aikana piirtelet vihkoosi hassuja kuvioita, sekin on doolaamista!

Silmän piirtämistä (opettajan ohjeita)

Esimerkki doodlaamisesta

Lapsen kuvallinen kehitys

Toisella kuvistunnilla tutustuimme lapsen kuvalliseen kehitykseen Viktor Lowenfeldin teorian kautta. Tunnilla teimme seuraavat muistiinpanot:

Lapsen kuvallinen kehitys
Miten me opimme piirtämään?

1. "Jäljen ilo"
0-3-vuotiaat
Tässä vaiheessa lapset rakastavat tehdä "sotkuja"
Piirrokset eivät esitä mitään. Riittää että saa tehtyä jäljen paperille
Tämän ikäiset lapsen piirtävät kaikkialle: paperille, lattiaan, seinään...

2. "Skeemat eli kaavat"
4-8-vuotiaat
Lapset ryhtyvät piirtämään tiettyjen kaavojen mukaan
Ihminen, talo, puu, maaviiva, aurinko nurkassa...
Lapset kertovat kuvilla tarinoita! 

3. "Realismiin pyrkiminen"
9-16-vuotiaat
Nuoret piirtävät evenevissä määrin realistisia kuvia
Kuvista halutaan "oikean näköisiä"
Tässä vaiheessa piirtäminen jää useimmilta, koska havainnosta piirtäminen on vaikeaa ja vaatii harjoitusta

4. "Oma taiteilijuus"
16-vuotiaasta ylöspäin
Jos haluaa, voi tämänikäisenä ryhtyä etsimään omaa tyyliään
Jokaisella on nk."oma käsiala"

Viktor Lowenfeldin teoriaan voi tutustua kirjasta:
Lowenfeld, Viktor 1947. Creative and mental growth.

Nettisvu, josta löytyy hyvä tiivistys Lowenfeldin teoriasta:
http://www.learningdesign.com/Portfolio/DrawDev/kiddrawing.html#anchor2468272

Hyvää vai huonoa taidetta?

Kuviskurssin ensimmäisellä kerralla pohdimme kysymystä: Mitä on taide?

Kuka tekee taidetta? Kuka saa tehdä taidetta?
Miksi taidetta tehdään?
Missä taidetta on?
Mikä on taidetta?
Mitä on kuvataide?

Jatkoimme pohdiskelua kysymällä mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta.

Millaista on hyvä/huono taide?
Miten se on tehty?
Missä sitä on?
Milloin sitä on tehty?
Kuka tekee?

Tunnin lopuksi suunnittelimme oman kuvisvihkon kollaasikannen että etukanteen tuli hyvää taidetta ja takakanteen huonoa taidetta.

Tarvikkeet: A3-papereita (eri värisiä 4 kpl), nitoja, vanhoja lehtiä, sakset, liimaa, tusseja, värikyniä
 

Muutamia johtopäätöksiä: Huonoa taidetta ei ole olemassakaan, jokainen saa itse päättää mikä on hyvää taidetta, huolella ja tunteella tehty on hyvää taidetta, huolimattomasti ja hutaisten tehty on huonoa.

Kuvalinkkejä pohdittavaksi (suomalaisia nykytaiteilijoita):
Samuli Heimonen: http://www.samuliheimonen.com/web/index.php?id=1
Teemu Mäki: http://www.teemumaki.com/
Anssi Kasitonni: http://anssikasitonni.com/