Taidesanasto

Oletko ihmetellyt outoja taidetermejä? Mitä tarkoittaa installaatio? Mikä on happening? Oletko kuullut biotaiteesta? Nykytaiteen kenttä pursuaa erilaisia taiteen tekemisen tapoja ja joskus on hyvä sivistää itseään tutustumalla sanastoon.

Taidekasvatuksen professori Helena Sederholm on koonnut blogiinsa upean taidesanaston, josta löytyvät kaikki mieltä askarruttavat nykytaiteen käsitteet. Käy ihmeessä tutustumassa!

http://artenoux.net/taidesanasto/

Video - Wassily Kandinsky maalaamassa 1926

Venäläinen Wassily Kandinsky oli yksi tunnetuimmista abstraktin (ei-esittävän taiteen) tekijöistä 1900-luvun alussa. Hänen laajat tutkielmansa pisteesä, viivasta ja pinnasta ovat vielä nykyäänkin yhtenä osana sommittelun opetusta (tutustu Kandinskyn teokseen "Taiteen henkisestä sisällöstä" 1912).

Kandinsky kuvaa hienosti kohtaamistaan Claude Monet'n "Heinäsuova"-teoksen äärellä:

”Ja nyt yhtäkkiä näin ensimmäisen kerran maalauksen. Minusta tuntui, että ilman näyttelyluetteloa ei olisi voinut arvata, että kyseessä on heinäsuova. Epäselvyys oli minusta vastenmielistä. Minusta tuntui, että taiteilijalla ei ollut oikeutta maalata niin epäselvästi. Ihmeissäni ja hämilläni huomasin kuitenkin, että maalaus ei antanut minulle rauhaa ja kiehtoi, syöpyi mieleeni ja ilmaantui odottamatta silmieni eteen kaikkine yksityiskohtineen. Olin aivan sekaisen kaikesta tästä enkä kyennyt vetämään johtopäätöksiä, jotka nyt tuntuvat niin yksinkertaisilta. Mutta tajusin erään asian. Rohkeimmatkin unelmani ylittävä paletin voima, josta minulla ei ollut aavistustakaan, avautui nyt minulle. ”

Katso video Kandinskysta maalaamassa!

Taidehistoria - Poptaide

 

Poptaide sai alkunsa Englannissa ja Yhdysvalloissa 1950-luvun puolivälissä ja sen huippukautta oli 1960-luku. Suuntauksen synty liittyi taloudelliseen nousuun ja kulutusyhteiskunnan muotoutumiseen. Poptaide voidaan nähdä myös vastareaktiona ekspressionistisille taidesuuntauksille (kuten surrealismi ja impressionismi).

Poptaiteilijat pyrkivät teoksissaan rikkomaan rajoja taiteen ja arkipäiväisten esineiden, kuvien ja populaarikulttuurin tuotteiden välillä. Usein poptaiteessa taiteilijan kädenjälki pyrittiin hävittämään ja samalla herättämään keskustelua siitä mikä on taidetta. Kuuluisan poptaiteilijan Andy Warholin usein käyttämä tekniikka serigrafia (myös silkkipaino ja seripaino, eng. screen-printing. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkipaino) oli esimerkki tällaisesta prosessia. Serigarfialla voitiin helposti ja edullisesti toistaa kuvaa useita kertoja. Taiteeseen oli tuotu monistamisen ja mekaanisen toiston ajatus. Taiteilija ei enää tehnytkään originelleja, vaan hänen työnsä alkoi muuttua käsityöläisyydestä kohti ideoita ja ajatustyötä.

Poptaiteessa taiteilijat hankkivat aiheensa mm. sarjakuvista, kuvalehdistä, mainoksista, pakkauksista, viihteestä, elokuvista, popmusiikista, radiosta ja televisiosta. Ylipäänsä aiheena oli massakulttuuri ja myöhemmin koko amerikkalainen elämänmuoto. Poptaide oli myös selkeästi yhteiskuntakriittistä, poliittista ja ajankohtaisia aiheita kommentoivaa.

Poptaide käytti teoksissaan mainoksista ja sarjakuvista tuttua ilmaisua: esittävyys, realistisuus, viivan ja rakenteen voimakas selkeys sekä kirkkaat värit. Taiteilijat käyttivät paljon silkkipainoa ja kollaasitekniikkaa.

Suomalaisista poptaiteilijoista voidaan mainita Harro Koskinen (ks.http://fi.wikipedia.org/wiki/Harro_Koskinen). Hänen 60-luvulla tekemänsä populaarikulttuurin kuvastoa hyödyntäneet teoksensa ja teossarjansa herättivät aikanaan kovaa keskustelua. Koskinen esimerkiksi sai jumalanpilkkatuomion teoksestaan "Sikamessias". Kuva alempana sikatuotano-sarjassa.

Tehtävä 6 - Savirasia

Taidehistoria - Surrealismi

Surrealismi on maailmansotien välillä vaikuttanut taiteen ja kirjallisuuden antiporvarillinen ja perinteisiä arvoja vierastanut suuntaus. Suuntauksen huippukausi sijoittuu ajalle 1924-1930. Toisen maailmansodan jälkeen surrealismi vaikutti vielä suuresti Euroopan ja Yhdysvaltojen taiteessa.

Surrealismi on nähty vastareaktiona rationaaliselle, järkiperäiselle taiteelle, ennen kaikkea kubismille. Surrealistien pyrkimyksenä oli tuoda ihmisen tiedostamaton ja alitajuinen esiin. Taiteilijat perustivat ajatuksensa Sigmund Freudin teorialle ihmisen tajunnan jakautumisesta yliminään ja piilotajuntaan (Id, minä ja yliminä. ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sigmund_Freud). Surrealistit etsivät tietä sattumien ja unien hallitsemaan "ylitodelliseen".

Surrealismin taiteelle oli ominaista unenomaiset, irrationaaliset, maagis-mystiset sommitelmat, jotka koostuivat todellisuusilmiöistä ja symboleista sekä oudoista tila-aika-suhteista. Merkittäviä taiteilijoita olivat Salvador Dali, Rene Magritte, Giorgio de Chirico sekä Marc Chagall. Jokainen taiteilija käsitteli surrealismia omalla tavallaan.

Kuvanveisto ja plastinen sommittelu

Veistos on kolmiulotteinen taideteos. Veistos on aina materiaalia ja tilaa. Veistoksia tekee kuvanveistäjä. Veistostyyppejä on mm. reliefi, installaatio, vapaasti tilaan sijoitettu veistos, monumentti torso ja mobile. Materiaaleina kuvanveistäjä voi käyttää puuta, savea, kiveä ja metallia (nykyään myös romua, luontoa ja valoa).

STRUKTUURI JA TEKSTUURI

Struktuuri tarkoittaa rakennetta ja rakennustapaa. Struktuuri viittaa aina kolmiulotteiseen.

Tekstuuri puolestaan tarkoittaa pintarakennetta. Esimerkiksi kankaan tai paperin pinnassa oleva kaksiulotteinen kuviointi.

Esimerkki struktuurista ja tekstuurista. Jyväskylän torilla oleva monumentti "Torikuningas" Otto Toivaselle.

Taidenäyttely - Olli Marttila, muistikuvia Litorinanmereltä

Jyväskylän taidemuseo Holvissa avautui eilen uusi näyttely: Olli Marttila - muistikuvia Litorinanmereltä. Samaan aikaan avautui myös toinen näyttely alakerran näyttelytilassa: 6 taiteilijaystävää.

Vasemmalta Erkki Piirtola, Olli Marttila ja 2 taiteilijaystävää 

Olli Marttilan taidenäyttelyn avajaiset 10.10.2013

Olli Marttilan teoksissaan käyttämiä itsetehtyjä pastelliliituja

Olli Marttila - "Kirjoittajan maa ja taivas" 1998 (yksityiskohta teoksesta)

Olli Marttila on vuonna 1948 syntynyt kuvataiteilija, jonka retrospektiivinen näyttely on nyt nähtävillä Jyväskylän taidemuseo Holvissa. Esillä on piirustuksia, maalauksia ja veistoksia vuosilta 1973 - 2013. Marttilan taiteen kokonaiskuvaan kuuluvat varhaiset 1970-luvun surrealistis-naivistiset öljymaalaukset, 1980-luvun omaelämäkerralliset vesivärimaalaukset, Gloria Witosen nimiin kirjattu lyhyt tuotannon kausi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa sekä keskeisimpänä 1990-luvulta lähtien omaperäiset pastellimaalaukset.

Olli Marttila opettaa kuvataidetta Oriveden Opistossa. Opiston myötävaikutuksella hänestä tuli pastellimaalari 1990-luvun alussa. Ratkaisevan sysäyksen pastelliliitujen valmistamiseen ja käyttöön hän sai opistolle vierailevaksi opettajaksi tulleelta Antero Kahilalta. Keraamikon koulutuksen saaneena Marttila löysi pastellimaalauksesta oman luontaisen tekniikkansa. Myrkyttömien ja itse tehtyjen pastellivärien käytön kautta syntyi teoksille tyypillinen maaväriasteikko, jota sittemmin ovat täydentäneet ja syventäneet Suomen maaperästä saatavat värit sekä maalaaminen savulla tai savella.

Teksti on lyhennelmä Jyväskylän taidemuseo Holvin näyttelyesittelystä:
http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/muistikuvia_litorinamerelta

Näyttely "6 taiteilijaystävää" esittelee Olli Marttilan taiteilijaystävien teoksia. Kaikkia taiteilijoita yhdistää Oriveden opisto.

Jyväskylän taidemuseo Holvin näyttelyesittely:
http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/6taiteilijaystävää