Värioppi

Tämänkertaisena aiheena kuviksessa oli värioppi.

Mikä on väri? Väri on fysikaalinen, aistimuksellinen, psykologinen ja kulttuurinen ilmiö. Värin määrittely tyhjentävästi on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Väri on kiehtonut sekä tiedemiehiä, että taiteilijoita. Isaac Newton osoitti jo 1600-luvulla, että valkoisen valon voi prisman avulla hajottaa spektriksi eli värikirjoksi.

Väri syntyy valosta. Ellei ole valoa, ei ole myöskään värejä. Väri, kuten valokin on sähkömagneettista säteilyä. Näkyvän valon aallonpituus on n. 630 - 440 nm. Näiden aallonpituuksien jälkeen tulee infrapuna ja ultraviolettisäteilyä.

Värillä on kolme ominaisuutta: sävy, kylläisyys ja valööri. Sävy on värin paikka spektrissä. Kylläisyys on värin voima, puhtaus ja pigmenttipitoisuus. Valööri on värin tummuusaste. Kuvankäsittelyohjelmissa saa hyvän kokonaiskuvan värin ominaisuuksista, kun kokeilee säätimiä: hue, saturation ja value.

Värejä voidaan yhdistää kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä on additiivinen yhdistäminen. Additiivinen eli kokoava värien yhdistely tapahtuu aina värivalojen avulla. Yhdistelyn tulos on aina osatekijöitään vaaleampi. Additiiviset päävärit ovat punainen, vihreä ja sininen. Niiden kaikkien yhdistämisestä syntyy valkoista valoa. Esimerkiksi tietokoneiden näytöissä, televisiossa ja kännyköiden näytöissä käytössä oleva RGB-värijärjestelmä (sanoista red, green ja blue)käyttää additiivista sekoittumista.

Subtraktiivinen sekoittuminen tapahtuu maaliaineilla. Väriaineiden sekoitus on subtraktiivista eli suodattavaa. Sekoituksen tulos on osatekijöitään tummempi. Pääväreinä ovat punainen, sininen ja keltainen ja niiden yhdistelmästä syntyy musta. Käytännössä on todettu, että päävärejä yhdistämällä ei synny puhdasta mustaa, vaan jokin ruskea-harmaa-sävy. Tulostimet käyttävät CMYK-värijärjestelmää, joka perustuu subtraktiiviseen sekoittumiseen. CMYK tulee sanoista Cyan, Magenta, Yellow ja Key, jossa Key on musta väri.

Optinen sekoittuminen tarkoittaa, etteivät värit oikeasti sekoitu, vaan ne ainoastaan näyttävät sekoittuvan. Tästä esimerkkinä pointillistinen maalaustapa. Katso esimerkkejä:
http://www.huevaluechroma.com/pics/4-9.png
http://fc08.deviantart.net/fs70/f/2012/307/5/d/color_illusion_pointillism__flowers_by_loversarelunatics-d5jvwrf.png

Seuraavaksi tutustuimme lähemmin väriaineiden sekoittamiseen. Kävimme läpi subtraktiivisen sekoittumisen päävärit, välivärit ja vastavärit.

Tämän jälkeen mietimme miten sekoitetaan puhtain pääväri ja puhtain väliväri. Maalasimme väriympyrän.

Väriympyrä

Väriympyrän jälkeen tutkimme kahta käsitettä: taittaminen ja murtaminen. Nämä kaksi on hyvä muistaa erottaa toisistaan!

Väriopista kiinnostuneille suosittelen lukemaan KUVATAIDE - Visuaalisen kulttuurin käsikirjasta (1999) sivut 177-185.

Jos haluaa viedä tietämystään pidemmälle, voi tutustua Harald Arnkilin kirjaan Värit havaintojen maailmassa (2007).

Erinomaista lisätetoa väreistä löytyy myös kuvataiteilija Päivi Hintsasen ylläpitämältä sivustolta Coloria.net.
http://www.coloria.net/index.htm

Jos haluaa testata omaa värinäköään, loistava testi siihen löytyy täältä!
http://www.apartmenttherapy.com/how-well-do-you-see-color-173018