Poptaide sai alkunsa Englannissa ja Yhdysvalloissa 1950-luvun puolivälissä ja sen huippukautta oli 1960-luku. Suuntauksen synty liittyi taloudelliseen nousuun ja kulutusyhteiskunnan muotoutumiseen. Poptaide voidaan nähdä myös vastareaktiona ekspressionistisille taidesuuntauksille (kuten surrealismi ja impressionismi).
Poptaiteilijat pyrkivät teoksissaan rikkomaan rajoja taiteen ja arkipäiväisten esineiden, kuvien ja populaarikulttuurin tuotteiden välillä. Usein poptaiteessa taiteilijan kädenjälki pyrittiin hävittämään ja samalla herättämään keskustelua siitä mikä on taidetta. Kuuluisan poptaiteilijan Andy Warholin usein käyttämä tekniikka serigrafia (myös silkkipaino ja seripaino, eng. screen-printing. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkipaino) oli esimerkki tällaisesta prosessia. Serigarfialla voitiin helposti ja edullisesti toistaa kuvaa useita kertoja. Taiteeseen oli tuotu monistamisen ja mekaanisen toiston ajatus. Taiteilija ei enää tehnytkään originelleja, vaan hänen työnsä alkoi muuttua käsityöläisyydestä kohti ideoita ja ajatustyötä.
Poptaiteessa taiteilijat hankkivat aiheensa mm. sarjakuvista, kuvalehdistä, mainoksista, pakkauksista, viihteestä, elokuvista, popmusiikista, radiosta ja televisiosta. Ylipäänsä aiheena oli massakulttuuri ja myöhemmin koko amerikkalainen elämänmuoto. Poptaide oli myös selkeästi yhteiskuntakriittistä, poliittista ja ajankohtaisia aiheita kommentoivaa.
Poptaide käytti teoksissaan mainoksista ja sarjakuvista tuttua ilmaisua: esittävyys, realistisuus, viivan ja rakenteen voimakas selkeys sekä kirkkaat värit. Taiteilijat käyttivät paljon silkkipainoa ja kollaasitekniikkaa.
Suomalaisista poptaiteilijoista voidaan mainita Harro Koskinen (ks.http://fi.wikipedia.org/wiki/Harro_Koskinen). Hänen 60-luvulla tekemänsä populaarikulttuurin kuvastoa hyödyntäneet teoksensa ja teossarjansa herättivät aikanaan kovaa keskustelua. Koskinen esimerkiksi sai jumalanpilkkatuomion teoksestaan "Sikamessias". Kuva alempana sikatuotano-sarjassa.
No comments:
Post a Comment